1. VEDESSÄ PALAA

 

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.

Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.

​

​

2. ILTA

​

Soi korvissasi runot. Kaikki, kaikki.
Alue, valtatie ja etäisyys
ei enää ole raja askelille.
Tie luokse pois
ei johda. Läheisyys
on sama tosi: uni molemmille.
Rakastit vettä – vesi laulaa nyt.
Suluton, vapaa, ääriänsä vailla.
Kuin puuton ranta, jolle istahdit
kestävät aallot tänään
kiven lailla.

​

​

3. LAULU

​

Unohda aalto. Ei se enää tule.
Ei mikään ollut vettä raskaampaa.
Unohda kaikki, tämä silmänlume
ja tämä leikki, joka uuvuttaa.

Näe etäälle ja elä lokin lento,
sen levollinen kaari maisemaan
ja sitten laulu, hiljainen ja hento,
ja pieni laine kuulumaisillaan.

​

​

4. PIMEÄSSÄ

​

Janoisen päivän jälkeen
juon unta raskaammin,
vaan karvas sapen maku
on pantu uniinkin.

Hävitä pilvi, Herra,
pimeä, sateeton.
Join kerran auringosta
ja tahdon auringon!

​

​

5. KEVÄT

​

Ei tunne virta pajun aavistusta,
ei paju virtaa, ruohoa ei puut,
ei hiirenkorvat kuule valitusta
– jos kärsitkin, et siitä mistä muut.

Kuin kiven miete, ilmaisua vailla
tähyät etäisyyteen, juureton.
Allasi kätkön aarteettoman lailla
vain karu pinta, tyhjä, kasvuton.

​

​

6. UNEEN

​

Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.

​

​